KiKy 2020

Kirjoittanut: Petri Heinola, Yksikönjohtaja Pirkanmaa

 

Kilpailukykysopimus, eli kiky-sopimus, on kesällä 2016 solmittu työehtosopimus, jonka avulla pyrittiin parantamaan Suomen talouden kilpailukykyä ja työllisyyttä. Sopimus sisälsi palkkatason jäädyttämistä, työajan pidentämistä, lomarahojen leikkauksia ja työnantajamaksujen vähentämistä.

Aluksi tarkoituksena oli pidentää päivittäistä työaikaa puolella tunnilla, mutta neuvottelujen myötä pidennys kutistui lopulta puoleen tuntiin viikossa. Isona moottorina tässä sopimuksessa oli uhkaukset pakkolakien toteutuksesta, jos sopimusta ei saada syntymään.

Numerot työpaikoissa

Etlan tutkimuksen mukaan kiky oli tuonut jo 2019 kesään mennessä 30 000 työpaikkaa lisää. Tästä työajan pidennyksen mukanaan tuomat työpaikat ovat välillä 8000-16000. SAK:n asiantuntija tyrmää tuon käsityksen ja esittelee omana tutkimuksenaan pidennyksen tuomat työpaikat haarukkaan 6000-12000.

Jos vielä EK tekisi oman tutkimuksen siinä luvut olisivat todennäköisesti Etlan tutkimuksen yläpuolella, mutta EK näyttäisi nyt tyytyvän näihin tutkimuksiin ja keskittyy sopimuksen saattamiseen uudelle kaudelle.

Paikallinen sopiminen

Kilpailukykysopimuksen mukaan työajan pidennyksestä sovitaan alakohtaisissa työehtosopimuksissa. Työajan pidentäminen toteutetaan ensisijaisesti paikallisesti sopien. Vasta jos paikallista sopimusta toteuttamistavasta ei synny, noudatetaan työehtosopimusten ns. perälautamääräyksiä.

Paikallisen sopimuksen sisältö on sopijapuolten päätettävissä. Työajan pidentämisestä sovittaessa on syytä huomioida työpaikan käytännöt, tuottavuuden ja kilpailukyvyn kehittäminen sekä työntekijöiden yksilölliset työaikatarpeet.

Isoin ongelma onkin tullut näiden paikallisten sopimusten kirjavuudesta. Joukkoon on sekoitettu liikaa ”jos” ja ”mikäli” sanoja. Paikalliselle sopimiselle on annettu paljon, ehkä jopa liikaa valtaa suhteutettuna siihen kuinka vähän paikallistasolle on annettu eväitä sopimusten järkevään tekemiseen. Siitä alkoikin syntyä melkoinen hajonta ja lopputulos onkin – luvalla sanoen – värikäs. Joillain aloilla kiky-tunnit piti tehdä minuutilleen. Toisilla aloilla tai ainakin joissakin työpaikoissa kiky-tunneista luovuttiin työnantajan ja työntekijöiden yhteisellä sopimuksella.

Tunteet kuumenivat KiKystä

Vuonna 2016 sopimus synnytti paljon parran pärinää ja kuumensi tunteita, perusteluita kuultiin tyyliin ” ei ole muuta mahdollisuutta”. Sittemmin on ollut aika hiljaista, kunnes nyt 2019 eteen tulleen AY kierroksen alkaessa. Keskustelua on vauhdittanut niin liittojen kommentit kuin nuo alussa mainitsemani julkaistut tutkimukset.

Tämän lisäksi Länsi-Uudenmaan Käräjäoikeus on heittänyt reilun kourallisen pippuria soppaan. Oikeusoppineet ovat yhtä mieltä, ettei tällaisten ratkaisujen tekeminen kuulu käräjille ja ainakaan niiden ei voida katsoa kävelevän yli työtuomioistuimen asiassa tekemän päätöksen.

Työehtosopimusten tulkintaa koskevat asiat kuuluvat työtuomioistuimen toimintavaltaan. Yksinkertaistaen kiista koski sitä, kumman painoarvo on suurempi: alan työehtosopimuksen vai henkilökohtaisen työsopimuksen. Käräjäoikeuden tuomio oli, että kiky-sopimuksella ei voinut pidentää työaikaa, jos työsopimuksessa ei työajan kohdalla viitata työehtosopimukseen.

Samanlaisia riitoja työnantajan ja palkansaajan välillä voi kyteä lukuisia muitakin. Työtuomioistuin päätyi antamassaan lausunnossa (TT 2019-74) yksimielisesti siihen, että ”työajan pidentämistä koskevalla määräyksellä on sovittu edullisemmuussäännön poissulkemisesta kaikkien työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa riippumatta siitä, onko työajasta sovittu ennen kyseisen työehtosopimusmääräyksen voimaantuloa työsopimuksella vai ei.”

KiKy pysyväksi?

Pitkin syksyä on kiistelty siitä, sovittiinko kiky-tunnit määräajaksi vai pysyväksi kuten vaikka pekkaspäivät. Teollisuusliitto ei sopinut kiky-tunteja työehtosopimuksessa, vaan sen liitteeksi laaditussa lisäpöytäkirjassa. Lisäpöytäkirja oli helpompi irtisanoa kuin kokonainen työehtosopimus. Teollisuusliitto irtisanoikin sopimuksensa Teknologiateollisuuden kanssa. Se päättyy vuodenvaihteessa.

Työmarkkinasyksyn ja nyt, kun neuvottelut tuntuvat venyvän myös talven, kuumin kysymys on, oliko kilpailukykysopimukseen sisältyvä työajan pidennys pysyvä vai päättykö se nykyisen työehtosopimuksen voimassaoloajan umpeutuessa. Työantajaliittojen mielestä kyseessä on pysyvä järjestely, työntekijäliitot ovat toista mieltä.

---

Kirjoittaja Petri Heinola on pakinamielinen Yksikönjohtaja Tampereelta, joka tuumailee työmarkkinoiden muutoksia ja uusia tuulia kriittisinkin silmin.