Blogi

KiKy 2020

Kirjoittanut: Petri Heinola, Yksikönjohtaja Pirkanmaa

 

Kil­pai­lu­ky­ky­so­pi­mus, eli kiky-so­pi­mus, on ke­sällä 2016 sol­mittu työ­eh­to­so­pi­mus, jonka avulla py­rit­tiin pa­ran­ta­maan Suo­men ta­lou­den kil­pai­lu­ky­kyä ja työl­li­syyttä. So­pi­mus si­sälsi palk­ka­ta­son jää­dyt­tä­mistä, työ­ajan pi­den­tä­mistä, lo­ma­ra­ho­jen leik­kauk­sia ja työ­nan­ta­ja­mak­su­jen vä­hen­tä­mistä.

Aluksi tar­koi­tuk­sena oli pi­den­tää päi­vit­täistä työ­ai­kaa puo­lella tun­nilla, mutta neu­vot­te­lu­jen myötä pi­den­nys ku­tis­tui lo­pulta puo­leen tun­tiin vii­kossa. Isona moot­to­rina tässä so­pi­muk­sessa oli uh­kauk­set pak­ko­la­kien to­teu­tuk­sesta, jos so­pi­musta ei saada syn­ty­mään.

Numerot työpaikoissa

Et­lan tut­ki­muk­sen mu­kaan kiky oli tuo­nut jo 2019 ke­sään men­nessä 30 000 työ­paik­kaa li­sää. Tästä työ­ajan pi­den­nyk­sen mu­ka­naan tuo­mat työ­pai­kat ovat vä­lillä 8000–16000. SAK:n asian­tun­tija tyr­mää tuon kä­si­tyk­sen ja esit­te­lee omana tut­ki­muk­se­naan pi­den­nyk­sen tuo­mat työ­pai­kat haa­ruk­kaan 6000–12000.

Jos vielä EK te­kisi oman tut­ki­muk­sen siinä lu­vut oli­si­vat to­den­nä­köi­sesti Et­lan tut­ki­muk­sen ylä­puo­lella, mutta EK näyt­täisi nyt tyy­ty­vän näi­hin tut­ki­muk­siin ja kes­kit­tyy so­pi­muk­sen saat­ta­mi­seen uu­delle kau­delle.

Paikallinen sopiminen

Kil­pai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sen mu­kaan työ­ajan pi­den­nyk­sestä so­vi­taan ala­koh­tai­sissa työ­eh­to­so­pi­muk­sissa. Työ­ajan pi­den­tä­mi­nen to­teu­te­taan en­si­si­jai­sesti pai­kal­li­sesti so­pien. Vasta jos pai­kal­lista so­pi­musta to­teut­ta­mis­ta­vasta ei synny, nou­da­te­taan työ­eh­to­so­pi­mus­ten ns. pe­rä­lau­ta­mää­räyk­siä.

Pai­kal­li­sen so­pi­muk­sen si­sältö on so­pi­ja­puol­ten pää­tet­tä­vissä. Työ­ajan pi­den­tä­mi­sestä so­vit­taessa on syytä huo­mioida työ­pai­kan käy­tän­nöt, tuot­ta­vuu­den ja kil­pai­lu­ky­vyn ke­hit­tä­mi­nen sekä työn­te­ki­jöi­den yk­si­löl­li­set työ­ai­ka­tar­peet.

Isoin on­gelma on­kin tul­lut näi­den pai­kal­lis­ten so­pi­mus­ten kir­ja­vuu­desta. Jouk­koon on se­koi­tettu lii­kaa ”jos” ja ”mi­käli” sa­noja. Pai­kal­li­selle so­pi­mi­selle on an­nettu pal­jon, ehkä jopa lii­kaa val­taa suh­teu­tet­tuna sii­hen kuinka vä­hän pai­kal­lis­ta­solle on an­nettu eväitä so­pi­mus­ten jär­ke­vään te­ke­mi­seen. Siitä al­koi­kin syn­tyä mel­koi­nen ha­jonta ja lop­pu­tu­los on­kin — lu­valla sa­noen — vä­ri­käs. Joil­lain aloilla kiky-tun­nit piti tehdä mi­nuu­til­leen. Toi­silla aloilla tai ai­na­kin jois­sa­kin työ­pai­koissa kiky-tun­neista luo­vut­tiin työ­nan­ta­jan ja työn­te­ki­jöi­den yh­tei­sellä so­pi­muk­sella.

Tunteet kuumenivat KiKystä

Vuonna 2016 so­pi­mus syn­nytti pal­jon par­ran pä­ri­nää ja kuu­mensi tun­teita, pe­rus­te­luita kuul­tiin tyy­liin ” ei ole muuta mah­dol­li­suutta”. Sit­tem­min on ol­lut aika hil­jaista, kun­nes nyt 2019 eteen tul­leen AY kier­rok­sen al­kaessa. Kes­kus­te­lua on vauh­dit­ta­nut niin liit­to­jen kom­men­tit kuin nuo alussa mai­nit­se­mani jul­kais­tut tut­ki­muk­set.

Tä­män li­säksi Länsi-Uu­den­maan Kä­rä­jä­oi­keus on heit­tä­nyt rei­lun kou­ral­li­sen pip­pu­ria sop­paan. Oi­keus­op­pi­neet ovat yhtä mieltä, et­tei täl­lais­ten rat­kai­su­jen te­ke­mi­nen kuulu kä­rä­jille ja ai­na­kaan nii­den ei voida kat­soa kä­ve­le­vän yli työ­tuo­miois­tui­men asiassa te­ke­män pää­tök­sen.

Työ­eh­to­so­pi­mus­ten tul­kin­taa kos­ke­vat asiat kuu­lu­vat työ­tuo­miois­tui­men toi­min­ta­val­taan. Yk­sin­ker­tais­taen kiista koski sitä, kum­man pai­noarvo on suu­rempi: alan työ­eh­to­so­pi­muk­sen vai hen­ki­lö­koh­tai­sen työ­so­pi­muk­sen. Kä­rä­jä­oi­keu­den tuo­mio oli, että kiky-so­pi­muk­sella ei voi­nut pi­den­tää työ­ai­kaa, jos työ­so­pi­muk­sessa ei työ­ajan koh­dalla vii­tata työ­eh­to­so­pi­muk­seen.

Sa­man­lai­sia rii­toja työ­nan­ta­jan ja pal­kan­saa­jan vä­lillä voi ky­teä lu­kui­sia mui­ta­kin. Työ­tuo­miois­tuin pää­tyi an­ta­mas­saan lausun­nossa (TT 2019–74) yk­si­mie­li­sesti sii­hen, että ”työ­ajan pi­den­tä­mistä kos­ke­valla mää­räyk­sellä on so­vittu edul­li­sem­muus­sään­nön pois­sul­ke­mi­sesta kaik­kien työ­eh­to­so­pi­muk­sen so­vel­ta­mi­sa­lalla työs­ken­te­le­vien työn­te­ki­jöi­den työ­suh­teissa riip­pu­matta siitä, onko työ­ajasta so­vittu en­nen ky­sei­sen työ­eh­to­so­pi­mus­mää­räyk­sen voi­maan­tu­loa työ­so­pi­muk­sella vai ei.”

KiKy pysyväksi?

Pit­kin syk­syä on kiis­telty siitä, so­vit­tiinko kiky-tun­nit mää­rä­ajaksi vai py­sy­väksi ku­ten vaikka pek­kas­päi­vät. Teol­li­suus­liitto ei so­pi­nut kiky-tun­teja työ­eh­to­so­pi­muk­sessa, vaan sen liit­teeksi laa­di­tussa li­sä­pöy­tä­kir­jassa. Li­sä­pöy­tä­kirja oli hel­pompi ir­ti­sa­noa kuin ko­ko­nai­nen työ­eh­to­so­pi­mus. Teol­li­suus­liitto ir­ti­sa­noi­kin so­pi­muk­sensa Tek­no­lo­gia­teol­li­suu­den kanssa. Se päät­tyy vuo­den­vaih­teessa.

Työ­mark­ki­na­syk­syn ja nyt, kun neu­vot­te­lut tun­tu­vat ve­ny­vän myös tal­ven, kuu­min ky­sy­mys on, oliko kil­pai­lu­ky­ky­so­pi­muk­seen si­säl­tyvä työ­ajan pi­den­nys py­syvä vai päät­tykö se ny­kyi­sen työ­eh­to­so­pi­muk­sen voi­mas­sao­loa­jan um­peu­tuessa. Työ­an­ta­ja­liit­to­jen mie­lestä ky­seessä on py­syvä jär­jes­tely, työn­te­ki­jä­lii­tot ovat toista mieltä.


Kir­joit­taja Petri Hei­nola on pa­ki­na­mie­li­nen Yk­si­kön­joh­taja Tam­pe­reelta, joka tuu­mai­lee työ­mark­ki­noi­den muu­tok­sia ja uusia tuu­lia kriit­ti­sin­kin sil­min.